Ruusuisia muistoja

Mietin, kun katson kahvikuppejani isoäidin aikaisia

eripareja, mutta toinen toistaan jännempiä,

romanttisia, osa jo vähän särkyneitäkin kahvikuppeja.
Isoäidilläni oli tapana kahvittaa paikallisista saariston asukkaista

aina kulkukauppioihin, ohikulkijoihin asti kaikki tässä tuvassa.

Täältä ei oikeastaan päässyt pois ilman, 

ettei olisi vaihtanut muutamaa sanaa tuvan pöydän ääressä,

siihen aikaan lapsuuteni aikaan on mahtunut

mielenkiintoisia ja persoonallisia ihmisiä mukaan tarinoineen.

Itselleni on myös aikaisempien työpaikkojen,

nykyisten harrastusten kautta tullut unohtumattomia kahvihetkiä,

ihmisiä tarinoineen.

Juon kahvia ruusuisten muistojen kera

Eilen innostuin etsimään tätä kuvaa albumistani 

erääseen kahvikuppi-haasteeseen.
Kuva tuo mielihyvää vuosien takaa.

"Hellä-täti" Helen oli sydämellinen ihminen.

Hänellä kävi paljon persoonallisia eri alan ihmisiä kylässä ja

he järjestivät erilaisia teema-hetkiä.
Samoin hän oli niin monessa monessa yhdistystoiminnassa,

hyväntekeväisyydessä ja vaikka missä mukana,

koska oli niin energinen ja ahkera.

Hän mm. perusti New Yorkin Suomalaiset naisvoimistelijat.
Suurin osa Amerikan-Suomalaisista muistaa hänet.
Osa on tullut jälkeenpäin, halunnut tulla kertomaan
äidilleni tuosta ajasta, ja missä hänet on nähnyt.

Niin kävi yksi vuosi, kun tässä lähellä oli naapurissa 

vieraillut Amerikan-Suomalainen, ja 

kun hän näki kuvan ja kuuli nimen, hän halusi tulla,

muistan itsekkin hyvin sen hetken. 

Hän muisti Hellä-tädin niin sydämellisenä,

kaikkien kanssa toimeen tulevana. Kaikki pitivät hänestä kovin.

Hellä tädiltä tuli usein lapsena ollessani pitkiä kirjeitä ja

valokuvassa etualalla hän odottaa juuri kahvia kuppiinsa
on nostalginen hetki New Yorkin Brooklynistä.

en voi olla laittamatta vielä linkkiä, 

video kannattaa katsoa, siinä on nostalgiaa myös kahvihetken
Tauno Palo - Laulava sydän (1948)