pienestä valokuvasta palasin lapsuuteni kallioille
Lapsuuden myllyvuori, Tempera 24x30 cm
vaihekuvaa maalauksen..
...kun olin aivan pieni tyttö kävelimme usein äidin, isoäidin ja
veljeni kanssa maalauksessani olevaa riihenpolkua ylös metsään.
Menimme myös korkealle myllyvuorelle,
josta en koskaan uskaltanut katsoa alas,
koska korkeanpaikankammoni oli silloin jo hurjanlainen..
..keskimetsässä oli näitä ikivanhoja kuusia,
jotka tulivat alas myös naavaisin parroin ja
tuo sammalkallio oli pehmeä jalkojen alla,
vaikkakin vähän kumpurainen.
Kalliolla tiesimme veljeni kanssa asuvan metsänpeikkoja.
Olimme kuulleet niistä pitkiä tarinoita äidiltä ja
vieläkin, kun tarkkaan kuuntelen kuulen
peikkojen pienen pientä ääntä,
se on ikäänkuin tuulen huminaa
sillätavoin ne puhuvat, siellä kallion koloissa.
Teimme metsän läpi retken myös järvenrantaan,
se oli syksyllä niin kaunis,
niitä miljooniadiljoonia värejä voi ihailla ihan keltaisesta lähtien.
Metsässä oli myös vaunulampi.
Tiesimme niistä vaunuista, siellä oli uponneet nukenvaunut
ja niitä ei kukaan uskaltanut hakea, kun suo on upottava, mutta maisema
ja polku näyttää siinä kohtaa metsää aina usvaiselta ja kauniilta.
Siihen lampi kohtaan ei saanut koskaan mennä, ettei alkanut upottaa.
Nämä maisemat piirsin lapsuuteni silmin.
Metsä on täynnä tarinaa, myös siellä kävellessä,
voi palata pitkään kuumaan kesään ja lapsuuteen,
se oli ja on vieläkin se sama jännittävä ja rauhoittava metsä.
Näkymä on säilynyt melko muuttumattomana,
ainoastaan puut ovat kasvaneet
Lisäsin vielä muistoja tuovan kuvan.
Näkymä on myllyvuorelta sama, jossa maalauksessani istun.
Kotiinpäin näkymää 40-50 luvun taitteesta.
Oikealla näkyy riihi, vanha pihasauna,
puuvaja jää maalauksessani tuon kuusipuun taakse.
Tässä näkymä myllyvuoren alta. Isoisäni veljet kuvassa.
Kuva on ennen talvisotaa v. 39
tässä aivan myllyvuoren juurella oli savusauna käytössä.
Isovanhempieni kertomana muistan,
että savusaunassa oli olkia lauteilla.
Nämä kuvat tuovat muistoja myös omasta lapsuudesta,
muistan tuon riukuaidan, muistan heinäpeltotyöt.
Itse olin mukana voimieni mukaan, sairastelin jalkojani,
mutta halusin olla mukana vähän.
Iloista lukuhetkeä blogini lukijoille, tätä kevättä ja mieltä hyvää!
veljeni kanssa maalauksessani olevaa riihenpolkua ylös metsään.
Menimme myös korkealle myllyvuorelle,
josta en koskaan uskaltanut katsoa alas,
koska korkeanpaikankammoni oli silloin jo hurjanlainen..
jotka tulivat alas myös naavaisin parroin ja
tuo sammalkallio oli pehmeä jalkojen alla,
vaikkakin vähän kumpurainen.
Olimme kuulleet niistä pitkiä tarinoita äidiltä ja
vieläkin, kun tarkkaan kuuntelen kuulen
peikkojen pienen pientä ääntä,
se on ikäänkuin tuulen huminaa
sillätavoin ne puhuvat, siellä kallion koloissa.
se oli syksyllä niin kaunis,
niitä miljooniadiljoonia värejä voi ihailla ihan keltaisesta lähtien.
Metsässä oli myös vaunulampi.
Tiesimme niistä vaunuista, siellä oli uponneet nukenvaunut
ja niitä ei kukaan uskaltanut hakea, kun suo on upottava, mutta maisema
ja polku näyttää siinä kohtaa metsää aina usvaiselta ja kauniilta.
Siihen lampi kohtaan ei saanut koskaan mennä, ettei alkanut upottaa.
Nämä maisemat piirsin lapsuuteni silmin.
Metsä on täynnä tarinaa, myös siellä kävellessä,
voi palata pitkään kuumaan kesään ja lapsuuteen,
se oli ja on vieläkin se sama jännittävä ja rauhoittava metsä.
Näkymä on säilynyt melko muuttumattomana,
ainoastaan puut ovat kasvaneet
Näkymä on myllyvuorelta sama, jossa maalauksessani istun.
Kotiinpäin näkymää 40-50 luvun taitteesta.
Oikealla näkyy riihi, vanha pihasauna,
puuvaja jää maalauksessani tuon kuusipuun taakse.
Kuva on ennen talvisotaa v. 39
tässä aivan myllyvuoren juurella oli savusauna käytössä.
Isovanhempieni kertomana muistan,
että savusaunassa oli olkia lauteilla.
Nämä kuvat tuovat muistoja myös omasta lapsuudesta,
muistan tuon riukuaidan, muistan heinäpeltotyöt.
Itse olin mukana voimieni mukaan, sairastelin jalkojani,
mutta halusin olla mukana vähän.
Iloista lukuhetkeä blogini lukijoille, tätä kevättä ja mieltä hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti