Luonnon ihmeitä

tuli mieleen maalaukseni tänään 22.3.

kävellesäni Awa kissan kanssa tuttua metsäpolkua.
Metsäpolkua riihen luota ylöspäin näimme jäniksen,

jota Awa yritti kiinni, mutta kiristin narua.
Toinen pieni ihme oli vähän ylempänä siinä tutussa kalliossa,

jossa veljeni kanssa usein leikittiin, haettiin metsänpeikkoja.
Siinä oli polku, selvä kettupolku ja 

kauempana kallion päällä seisoi kettu.

Kävellessämme metsäpolun päähän alkaa isompi traktoritie.

Traktoritietä katsoessa järvenrantaan päin, näimme kaksi metsäkaurista.
Se on ainoa joka puuttuu maalauksestani, mutta muuten se oli tällaista..
pieni pakkanen, kevätaamu.