Näyttelyn pystytystä Naantaliin

Tänään on tosi kiva päivä.
Olen viettänyt sen aamun Naantalissa,
laittaen taulun kerrallaan.
Laitan vain vähän esiin...vitriinipöytä on yli puolet pidempi ja

ja tuohon vitriinikaappiin sain vielä monen monta maalaustani.

Kuvailin myös torin laidan kukkia ja Postin katua Tullikatua.
Postin viereisestä ovesta pääsee hissillä tai portailla kirjastoon ja

siellä voi katsella maalauksiani lisää 

Laittaessani tänne kirjaston pöytävitriiniin taulujani,
otin varovasti pyyheliinan suojasta sisältä itselleni tunnetta täynnä olevat
maalaukseni. Ne ovat alarivissä oleva isoäitini sisko Hellä-täti ja
siinä päällä tämän Hellä-tädin isoäiti, eli minulle hän oli äidinäidinäidinäiti.
Tunnen ihan joka kerta sydänlämpöä ottaessani nämä maalaukset näihin näyttelyihin esiin varovasti. Se on sitä sukulämpöä.
Varmasti kirjaston sisällä kirjan kirjoittajatkin tuntevat kirjoittaessaan jotakin niin omaa ja henkilökohtaista. Niitä kirjoja käsittelee kädessään ihan eri tavoin, sen lämmön, jota kirjoittaessaan on niihin laittanut tuntee sisällä asti. Näissä maalauksissani myöskin, tuntuu, että sydämeni lyö muutaman ylimääräisen lämpimämmän lyönnin, niinkuin koskettaisin isoäidin isoäitiä ja isoäitini siskoa höyhenen kevyesti Muistoihin. Se tunne tuli jo maalatessa.