Tänä itsenäisyyspäivänä sytytän kynttilän tuvan pöydälle
ja tuon kynttilän sankarihaudan viereen tähän blogiini
Sankarihaudan lähellä on isovanhempieni hauta ja
myös sinne sytytin kynttilän.
Tänä 6.12. itsenäisyyspäivänä mietin oloa täällä koti-Suomessa.
En koe pelkoa sodasta, en ristiriidoista ihmisten välillä, enkä
koe kovia syviä pelkoja tulevaisuutta ajatellen.
Isoisä joutui kokemaan paljon, liian paljon, menettäen myös terveytensä
jo nuorena sotapoikana. Tilanne vaikutti silloin monen perheen elämään
ja myös puolisot jäivät pienten lasten kanssa koville, oli pula-aika ja
puutetta oli myös kaikesta. Sota jätti pelkotiloja ja ne pelot tulivat
varmasti sodan loputtua monen unikuviin, myös isoisäni uniin.
Meidän on täällä tänään melko hyvä kuitenkin olla.
Maailmalla TV:stä ja radiosta saamme kuulla ja seurata välillä surullisin
kyynelsilmin maailman pahoja uutisia, välillä tuntien tai haluten tuntea,
kuin se olisi pahaa unta.
Tänä 6.12. itsenäisyyspäivänä mietin oloa täällä koti-Suomessa.
En koe pelkoa sodasta, en ristiriidoista ihmisten välillä, enkä
koe kovia syviä pelkoja tulevaisuutta ajatellen.
Isoisä joutui kokemaan paljon, liian paljon, menettäen myös terveytensä
jo nuorena sotapoikana. Tilanne vaikutti silloin monen perheen elämään
ja myös puolisot jäivät pienten lasten kanssa koville, oli pula-aika ja
puutetta oli myös kaikesta. Sota jätti pelkotiloja ja ne pelot tulivat
varmasti sodan loputtua monen unikuviin, myös isoisäni uniin.
Meidän on täällä tänään melko hyvä kuitenkin olla.
Maailmalla TV:stä ja radiosta saamme kuulla ja seurata välillä surullisin
kyynelsilmin maailman pahoja uutisia, välillä tuntien tai haluten tuntea,
kuin se olisi pahaa unta.
Tänä itsenäisyyspäivänä, tämä tekemäni lotta-pukuinen
Suomalainen Martta-nukke uudelleenotos tuo oloani kiitolliseksi kaikesta.
Tuoden toivoa paremmasta maailmasta vähän kauempanakin
sodattomasta, riidattomasta elämästä, jossa vallitsisi oman maan
tuoma lämpö, jota lotat antoivat silloin ympärilleen
Suomalainen Martta-nukke uudelleenotos tuo oloani kiitolliseksi kaikesta.
Tuoden toivoa paremmasta maailmasta vähän kauempanakin
sodattomasta, riidattomasta elämästä, jossa vallitsisi oman maan
tuoma lämpö, jota lotat antoivat silloin ympärilleen
lämpöä, rauhaa, seesteisyyttä.
Pappani viirit kuvassa: (Jouluna 1999) Naantalin Seudun Sotainvalidit,
(1997) Naantalin Seudun Sotaveteraanit.
(1997) Naantalin Seudun Sotaveteraanit.
Mietin lapsuuttani, laulun sanoja, ja muistan nähneeni
edesmenneen isoisäni silmissä kyyneleitä, kun radiossa alkoi soida:
"Taistoihin tiemme kun toi, missä luotien laulu vain soi,
emme tienneet kun läksimme silloin, kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on meille käskynä vain kohtalon,
ja kenties matkamme määrä sodan melskeisiin kadota on.."
Tänään ymmärrän paremmin, kuin hyvin niiden
kyyneleiden tarkoituksen.
Sota oli päättynyt ja hänellä oli hyvä olla siinä hetkessä,
Sota oli päättynyt ja hänellä oli hyvä olla siinä hetkessä,
ristien kätensä keinutuolissa.
Muistellen pappaa ja heitä kaikkia, jotka antoivat kaikkensa,
jotta saadaan Suomen itsenäisyys,
julistautuminen itsenäiseksi valtioksi.
Muistellen pappaa ja heitä kaikkia, jotka antoivat kaikkensa,
jotta saadaan Suomen itsenäisyys,
julistautuminen itsenäiseksi valtioksi.
Kunnioittaen Sotaveteraaneja, Lottia, Sotainvalideja
Hyvää itsenäisyyspäivää blogini lukija!
Hyvää itsenäisyyspäivää Tarja! Muistan lapsuudesta tuon 'Elämää juoksuhaudoissa', enää sitä ei kuule... Kiitollisin mielin myös täällä.
VastaaPoistaHyvää Itsenäisyyspäivää!
VastaaPoistaKantakorttien kautta on historian siipien havinaa päässyt kertaamaan. Mennyt aika palaa 6.12. mieleen, aina, vaikka se osittain onkin itselle täysin tuntematonta aikaa.
Terkuin
Oli aika -blogin
Titta
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
VastaaPoistaHyvä kirjoitus