myöhemmin Anja Aho
on äitini serkku ja tämä juttu on vuodelta 1952
äidin säästämä lehtijuttu
Lehden sivussa on niin paljon historian havinaa,
Hän oli herkkä taiteilija, jolle taide oli koko elämä.
Kirjoitan hänestä lukemaani:
Anja Virtanen syntyi ja vietti lapsuutensa Merimaskussa. Hän sai jo varhain inspiraation puun työstämiseen kallioihin takertuneita juuria katsoessaan. 12-13-vuotiaana hän teki miniatyyrinukkeja ja huonekaluja ja 14 vuotiaana pienoisveistoksia. Tuolloin hän oli jo puuveistokset kainalossaan marssinut piirustuskouluun - ja tullut käännytetyksi vielä vuodeksi kasvamaan. Vuonna 1947 ovet aukenivat, mutta kuvanveisto-oppinsa Anja Virtanen joutui hakemaan Wäinö Aaltosen yksityisoppilaana vuosina 1950-52.
Koko 1950-luku olin Anja Virtaselle innostavaa aikaa. Hän pystyi viiden stipendin avulla opiskelemaan kuvanveistoa Kööpenhaminan taideakatemiasssa vuosina 1954-56. Vuonna 1957 hän pääsi veistoskilpailun voittajana toteuttamaan Lapset-suihkulähdeveistoksen Turun keskustaan. Samana vuonna hän esiintyi töillään ainoan kerran Helsingissä, turkulaistaiteilijoiden yhteisnäyttelyssä.
Vuonna 1960 Anja Virtanen muutti Saloon, avioitui ja alkoi tulla salolaisille tutuiksi Anja Ahona. Hän toi töitään esille lähinnä vain Salon taiteilijaseuran näyttelyissä ja toteutti vähäeleisesti omaa muotokieltään. Savi- ja kipsihahmojen ohella hänet tunnetaan suurikokoisista puuveistoksista, joissa ihmiskasvot sukeltavat puun pinnasta tyyninä ja hiljaisina.
Lähde: Saarinen, Liisa 1998. Pää pilvissä - saappaat savessa. Teoksessa Salon taiteilijaseura ry. 30 v. Salo. S. 3-14.
Itäisenkadun 13 työhuoneessa äitini kertoi käyneen hänen mallina -52 talvella ja
serkku-Anja työsti tämän isokokoisen 40 cm:ä korkean veistoksen
Lähde kirjasta: Hetkinen ja muistijälki
Turun kaupungin taidekokoelman julkiset teokset
sivut 252-257
Anja Virtasen nais-veistos
Riikka Lehtimäen omistuksessa (kolme kuvaa alla)
Turun keskustassa on Anja (os.Virtanen) Ahon Lapset-suihkulähdeveistos.
Kuva: Anne-Maj Palmgrén
äidin serkun kotoa tämä kaunis patsas
ja nämä seuraavat Anjan tekemää
äidilleni, jotka ovat itselläni tällä hetkellä
Anja Virtanen oli lahjakas jo lapsena,
äitini muistikuva, kun hän teki leppäpuusta
jonkun Ruotsin kuninkaallisen ratsun,
ja lopuksi veistoksen hevosen jalka meni työstövaiheessa poikki,
hän itki..sillä työ tullut rakkaaksi tehdessä.
Äiti muistaa tämän itkun, sillä se oli enemmäinen kerta
kun hän itki äidin nähden.
Hän oli kiltti ja äärimmäisen kohtelias kaikille aina.
Äidin kotialbumista kuva Anja pienenä
Sibyllan hienoja taiteilijoita suvussasi. Ei ihme, että sinustakin on tullut taiteilija!
VastaaPoistaKiitos Hannele, taide antaa niin paljon.
Poista