Tartun välillä pensseliin ja annan mielikuvitukselle vallan, puikkojen helinää ja toisinaan nukkeilu, kuplan rakentelu, maalaukset vie minut täysin mennessään.. exlibrikset ovat uusin harrastukseni ja postikorttikeräily (keräilyt: Rudolf Koivu, Jenny Nyström, Martta Wendelin, Hugo Vartiainen), sekä olen myös innostunut järjestelmäkameralla, harjoittelemaan kuvien ottoa, musiikki eritoten Topi Sorsakoski & Agents on sydäntä lähellä

TAIDENÄYTTELYNI 2017
Näyttely avoinna, vain sopimuksen mukaan
Tarjan taidetupa, Mannila p. 040-556 8461
Kukolaistentie 180, Naantalin Merimasku

TAIDENÄYTTELYNI 2016
Näyttely, joka kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna
lauantaina ja sunnuntaina kello 12.00 - 16.00
Tarjan taidetupa, Mannila
Kukolaistentie 180, Naantalin Merimasku - Tervetuloa!

TAIDENÄYTTELYNI TALVELLA 2016
"Siintävät sinet ja hämyisät metsät"
AULAGALLERIA - Raision Kirjastotalo 4.-30.1.2016

TAIDENÄYTTELYNI KESÄLLÄ 2015
Maalauksia Rymättylän kirjasto elokuun ajan - Tervetuloa!

TAIDENÄYTTELYNI SYKSYLLÄ 2015
Maalauksia Naantalin pääkirjasto syyskuun ajan - Tervetuloa!

TAIDENÄYTTELYNI KESÄLLÄ 2013
Maalauksia, Martta ja Heubach uudelleenotos nukkeja
Rymättylän kirjasto kesäkuun ajan - Tervetuloa katsomaan!
ma ti to klo 13.00-19.00
ke ja pe klo 9.00-15.00

TAIDENÄYTTELYNI TALVELLA 2014
Maalauksia, Martta ja Heubach uudelleenotos nukkeja
Naantalin pääkirjasto tammikuun ajan
ma - to 12-19
pe 12-16
la 10-14
arkipyhäaattoisin 10-15

TAIDENÄYTTELYNI KESÄLLÄ 2014
Maalauksia, kesäisiä ja talvisia. Guassi- ja sekatekniikka.
Rantamakasiini Merimasku 3.5.-30.8.2014

NUKKENÄYTTELYNI 2014
Käsin itsetehdyt Martta ja Heubach uudelleenotos nuket
Raision kirjaston Aulagalleria 2.5.-24.5.2014
ma - to 10-19
pe 10 - 18
la 10 - 14
arkipyhäaattoisin 10 - 16


SMURFFI-KUPLA NÄYTTELYSSÄ
X-Treme Car Show Lahti 4.-5.10.2014
Loimaa HeMa Show 14.-15.6.2014
Sydänkarin Motor Show 12.7.2014


Toivotaan, että viihdyt ja saat inspiraation tuulia myös itsellesi. Tervetuloa katsomaan blogiani!

perjantai 18. joulukuuta 2015

ilmassa on jo...

joulun taikaa, rauhan aikaa
lumen valkeus, muistojen haikeus
 jänön polkuja lumessa
tähdet, sadoin lumitimantein valoa hohtaa
niiden loisteessa löydät perille tien
salaiseen paikkaan, jonne Sinulle joulun vien.
Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun
katselen tähtien hopeista nauhaa
toivotan tulevaan jouluusi lämpöä rauhaa
Jouluna voit nähdä sen
kauniin hetken sinisen
hiljenee ihmistalot
lämpöiset jouluvalot, syttyvät ikkunaan
näin sydämeeni joulun teen.

enkeli äidin seinällä
jostain menneisyydestä hyvin vanha muisto..

Hyvää joulun aikaa, joulua blogini lukija ja 
Toivon Onnea, Menestystä ja 
kaikkea Hyvää tulevaan uuteen vuoteen 2016!

..tonttu mietteissään tuvan penkillä..
"Kolme tonttua pientä, sisään ovesta pujahti.
Yksi ripotteli joulun tuoksua,
toinen kynttilän sytytti,
kolmas lahjoitti joulun iloa."
runo: Mervi Marjamaa
  nämä tontut ovat omaa käsialaani,
ne ovat vanha-ajan tonttujen kaavoilla tehtyjä.
Nukkevalut ostettu Nukkekamarista Porista.
Tonttu katsoo ikkunasta ja näkee jo tulevaan vuoteen 2016.
Hän toivoo, että sinäkin pääset katsomaan näyttelyäni..

 joulukuusen koristelin vanhoilla muistoilla..

ja tänä vuonna myös tällä ihanalla tähdellä, jonka sain joulupostina
se tähti tulee valaisemaan, joka joulu joulukuusessa.
Merimaskun kirkkoa kuvailin vähän joka puolelta,
kävin sytyttämässä kynttilöitä isovanhempien haudalla,
sekä isomamman..



lapsuuden joulupukki ja isoäitini
kuva liittyy joulumuistoon..tässä tuvassa
Joulumuisto

Palaan mielessäni lapsuuteen olin 5-vuotias. Olen saanut olla onnekas, sillä kotini on se sama maalaistalo täällä saaristossa tänäänkin.
Täällä oli lapsena ollessani maatilan eläimiä, oli possuja, kanoja, hevosia, lehmiä ja lampaita. Eläimet olivat joka päivä tässä ympärillä ja heistä huolehdittiin ihan niinkuin ihmisistäkin välittäen. Oli kissa ja koira. Vierelläni oli aina Hippa pystykorva ja hän sai aina myös jouluna lahjoja. Isoisäni ja isoäitini huolehtivat kaikesta. Isoisäni vähän raskaimmista metsä- ja peltotöistä, puutöistä ja hevosista eläimistä huolehtien. Isoäitini eläimistä, ihmisistä, ruuista, vaatetuksista, kukista ja ihan kaikesta. Jouluna isoäitini ja isoisäni ahkeroivat, niinkuin aina. Tavallista enemmän oli leivinuunilla käyttöä.. joulun aikaan sinne laitettiin vuoroin laatikoita, leipiä, kakkuja, pitkoja ja kinkku. Leivoimme yhdessä pullaa ja pitkoja, piparkakkuja aina vähän ennen joulua sen vuoksi jo porstuaan tuli lämmin pullan tuoksu tullessa sisälle tupaan. Isoisäni huolehti saunaan vedet, tupaan kannettiin myös vesi ja kinkun paisto oli enempi pappan vastuulla. Jouluaamuna, keitettiin puuro, sitten mentiin ruokkimaan navetan eläimet, lypsämään lehmät, he saivat navetassa myös joulun tuntua, enempi heinää ja kaikkea laitettiin, jouluomenoita. Lähdettiin varhain joulukirkkoon ja muistan, kun yön aikana oli pakkanen kiristynyt ja pappa nosti minut mamman viereen. Kirkkoreessä penkillä odotti lampaantalja, joka kiedottiin ympärilleni. Muistan miten matkalla suljin silmiäni, sillä tuntui, että lumi tuiskasi enempi kasvoilleni, mutta Lotta-hepan kulku oli varmaa ja turvallista. Kirkosta on jäänyt mieleen se penkkirivi, jossa aina istuimme, se oli toinen keskikäytävältä oikealla puolen, jokaisella talolla oli täällä oma penkkirivinsä. Aina, jos penkki on vain vapaa mielellään istuu siihen vieläkin. Kirkkomme on pieni tunnelmallinen punainen puukirkko. Kynttilät aidot syttyivät sen käytäväkruunuihin ja myös joulukuuseen aitoon. Kirkon tunnelma oli aina herkkä, isoäitini ja minä pyyhimme silmäkulmiamme, kun laulu tai papin puhe herkisti. Jouluna tänne tulivat myös serkut. Sitä joulupukkia ennen ehdimme aina käymään saunassa. Pihasauna on sama mikä tässä vieläkin on tallella. Muistan, kun äitini kantoi sylissään aina talvisin meitä veljeäni ja minua saunasta löylystä tultuamme sisälle kovaa vauhtia hytisten, olimme filttiin ja pyyhkeeseen syliin tiukasti kiedottuina, ettei pakkanen toisi kylmää iholle, siinä sai juosta 25 metrin matkaa vähän kiemurrellen lumista polkua ennen kotiovea. Vesi kannettiin aina sisälle saunaan ja lämmitettiin padassa. Saunassa oli pukuhuone ja muistan sen äidin leikin vieläkin.. ”tarja meni saunaan laittoi takin naulaan tarja tuli saunasta otti takin naulasta” tällä lorulla saatiin nopeutta, kun talvi tuntui aina niin kylmältä pukuhuoneessa, jossa ei ollut mitään lämmitystä. Mutta iho tuntui niin puhtaalta, kun pääsi joulusaunaan. Käytiin kerran viikossa saunassa ja päivä oli aina sama lauantai-ilta, joulu saattoi muuttaa saunapäivän. Se veden kantaminen saunaan oli jo iso työ, lähde oli kauempana. Talvella säilyi lypsymaito paremmin, kun jäätä saatiin helpommin järvestä, hevoskärryillä tuoden. Jääkaappeja ei silloin ollut, mutta navetassa oli kylmähuone, johon vietiin jäätä. Kesällä jää säilyi sahanpurun alla tässä vähän matkan päässä. Jouluna tämän saunan jälkeen syötiin jouluateria ja hetken huilattuamme odottelimme joulupukkia. Muistan, kun kamarissa veljeni ja serkut paljastivat minulle sen salaisuuden. Olin kovin utelias kuulemaan mistä nyt kuiskitaan. Serkkuni sanoi, että ”muista kuunnella tarkkaan joulupukilla on ihan naapurin Riikkan ääni”. Hymyilytti, ja samalla pohdin, että voisiko se olla. Istuimme hiiren hiljaa tuvan penkillä ja odottelimme joulupukkia. Joulupukin helistimen kilistystä ja kovaa kopinaa alkoi kuulua porstuasta, meitä nauratti, ja samalla osasimme odottaa rauhallisesti ja hiljaa saapuvaa joulupukkia. Hän tuli aina siinä viiden aikaan, kuten tänäkin jouluna. Totta tosiaan ääni oli syvän miehekäs, mutta naurahtaessaan kaikki tunsimme hänet ja vähän tökimme toinen toisiamme kyynärpäällä se oli elekieltä lapsien, että Riikka-pukki on nyt tunnistettu. Kerroimme vasta äidille siitä vanhempina, että saimme joulupukin vielä vähän aikaa eteenpäin vuosissa tulemaan, sillä hartaasti sitä aina odotti. Lauloimme joulupukille perinteisiä joululauluja ja pyörähdimme tätini kanssa kuusen ympärillä käsi kädessä, siihen tuli isoäiti ja äitikin mukaan ja kyllä se herkisti, kun suku oli taas yhdessä, niinkuin kesälläkin aina. Näitä joululaulujakin odotti ja rakasti, se kuului iltaan, jota jatkoimme vielä joulupukin lähdettyä. Joulupukin kulkupelinä oli sillä kertaa potkukelkka. Porstuasta tuotiin lahjoja ja vähän isommat serkut, jotka osasivat jo lukea saivat jakaa lahjoja yksi paketti kerrallaan. Joulu oli aina punainen, vihreä, valkoinen, kultainen ja hopea, lämmin, koskettava, sen teki suku ja eläinten läheisyys. Jännä asia, vaikka lapsena ymmärsi lahjojen merkityksen, kuitenkin se ihmisten lämpö läheisyys ja rauhallisuus ympärillä on jäänyt tärkeämmäksi muistoksi joulusta ja tuo matka reellä joulukirkkoon. Tärkeimmäksi lahjaksi, jonka muistaa jo varsin varhain nousevat mamman kutomat sukat ja vanttuut, hän teki ne aina tuvan hämärässä, ja meitä serkkuja oli monta, hän kutoi kaikille. Niissä oli aitoa villaa, sillä rukki oli ahkerassa käytössä tuvassa, kuten myös kangaspuut, joilla mamma teki räsymattoja pitkiä. Ei näitä jouluja lapsuuden koskaan unohda. Ne oli täynnä sitä lämpöä joka isoisän ja isoäidin ympärille luotiin tai sanoakko oikein, isovanhemmat loivat lämpimän joulun, josta saatiin hyvät eväät elämään.
Joulu oli täällä saaristossa yhtä tärkeä juhla kuin juhannus, niihin panostettiin enempi aina kodin siivoamista ja ruuista, saunan lämmityksistä asti.
- Tule joulu kultainen, tuo ne muistotkin lapsuuden hetkeksi takaisin -

tiistai 15. joulukuuta 2015

ruudun takaa

tontutkin jo kurkistaa ikkunoista sisään..
 tuvan pöydällä kukkii jouluruusu
tuvan tunnelmaa.. 
ikkuna kerrallaan vaihtuu väri joulunpunaiseen..
joulua aina odottaa, 
mutta odottaa myös tammikuuta 2016

Hyvää joulun odotusta, tuikkuja ja lämpöä!


pieni lintu on kiitollinen pienestä!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Exlibris Aboensis ilahduttaa

Alan lukea uunituoretta Exlibris Aboensis
yhdistyksemme lehteä..
Puheenjohtaja Tauno Piiroista haluan Kiittää, hän on laittanut
tällaisen iloisen yllätyksen lehden sivulle!

Lehti on monipuolinen, mielenkiintoinen. Paljon haastattelua ja
keskustelua mielenkiintoisista ihmisistä merkkien takana.
Upeita merkkejä keräilyyn, myös keskiaukeamalla.


Tulethan katsomaan tulevaan tammikuun näyttelyyni,
myös pientä exlibristaidetta taideteosteni rinnalla!

Teen tilaustyönä pienen pientä taidetta
minut löydät taiteilijaluettelosta, tästä linkistä:
Exlibris Aboensis taiteilijat


Odotan jo niin innolla näyttelyäni, että teen pikkuhiljaa valmiiksi
nimi-luetteloa, numerointia maalauksistani..
käyntikortteja ja esitteitä, joita kuvaan näin pöydänkulmalla.

Olen täynnä intoa, koska haluan ja toivon, että sinulle katsoja jää
tammikuun 2016 näyttelystäni näkymä vielä jälkeenkin päin,
että olet päässyt sisälle tuonne siintävään sineen ja hämyisiin metsiin.

Tervetuloa!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänä itsenäisyyspäivänä sytytän kynttilän tuvan pöydälle
ja tuon kynttilän sankarihaudan viereen tähän blogiini
Sankarihaudan lähellä on isovanhempieni hauta ja 
myös sinne sytytin kynttilän.

Tänä 6.12. itsenäisyyspäivänä mietin oloa täällä koti-Suomessa.
En koe pelkoa sodasta, en ristiriidoista ihmisten välillä, enkä
koe kovia syviä pelkoja tulevaisuutta ajatellen.

Isoisä joutui kokemaan paljon, liian paljon, menettäen myös terveytensä
jo nuorena sotapoikana. Tilanne vaikutti silloin monen perheen elämään
ja myös puolisot jäivät pienten lasten kanssa koville, oli pula-aika ja
puutetta oli myös kaikesta. Sota jätti pelkotiloja ja ne pelot tulivat
varmasti sodan loputtua monen unikuviin, myös isoisäni uniin.
Meidän on täällä tänään melko hyvä kuitenkin olla.
Maailmalla TV:stä ja radiosta saamme kuulla ja seurata välillä surullisin
kyynelsilmin maailman pahoja uutisia, välillä tuntien tai haluten tuntea,
kuin se olisi pahaa unta.
Tänä itsenäisyyspäivänä, tämä tekemäni lotta-pukuinen
Suomalainen Martta-nukke uudelleenotos tuo oloani kiitolliseksi kaikesta.
Tuoden toivoa paremmasta maailmasta vähän kauempanakin
sodattomasta, riidattomasta elämästä, jossa vallitsisi oman maan
tuoma lämpö, jota lotat antoivat silloin ympärilleen 
lämpöä, rauhaa, seesteisyyttä.
Pappani viirit kuvassa: (Jouluna 1999) Naantalin Seudun Sotainvalidit,
(1997) Naantalin Seudun Sotaveteraanit.

Mietin lapsuuttani, laulun sanoja, ja muistan nähneeni
edesmenneen isoisäni silmissä kyyneleitä, kun radiossa alkoi soida:
"Taistoihin tiemme kun toi, missä luotien laulu vain soi,
emme tienneet kun läksimme silloin, kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on meille käskynä vain kohtalon,
ja kenties matkamme määrä sodan melskeisiin kadota on.."

Tänään ymmärrän paremmin, kuin hyvin niiden 
kyyneleiden tarkoituksen.
Sota oli päättynyt ja hänellä oli hyvä olla siinä hetkessä,
ristien kätensä keinutuolissa.

Muistellen pappaa ja heitä kaikkia, jotka antoivat kaikkensa,
jotta saadaan Suomen itsenäisyys,
julistautuminen itsenäiseksi valtioksi.

Kunnioittaen Sotaveteraaneja, Lottia, Sotainvalideja
Hyvää itsenäisyyspäivää blogini lukija!

tiistai 1. joulukuuta 2015

Illan varjoon himmeään

illan jo hämärtyessä sytytän tuikkuja

mietin, miten hienoja hetkiä mahtuu vuoteen tähän,
ja odotan tulevaa vuotta..

tuikku-valojen osuessa maalauksiin,
se tuo omat jännät sävynsä
illan varjoon himmeään..
täällä on vielä lumetonta, vesisateista ja lämmintä

 tuvan uunista, jos saisin vielä tuotua lämmön
sinulle lukijani. 

Hyvää talven odotusta!